Vanhan tupakkatehtaan suojassa, Turun historiallisessa keskustassa, on todellinen kulttuurikeskittymä: Taiteen talo. Kokonaisuus käsittää kuusi 1800–1920-luvulla rakennettua rakennusta. Siellä on taiteen koti, jossa kymmenien luovien alojen ammattilaisten – kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, esittävän taiteen, sana- ja sarjakuvataiteen tekijöiden – työt syntyvät.
Kuvataiteilija Sini-Meri Hedberg on työskennellyt Taiteen talossa vuodesta 2023. Muutto taideyhteisöön ja taiteilijavetoisen Galleria Askin perustaminen ovat tehneet hänen työskentelystään sosiaalisempaa kuin aikaisemmin. Kokoukset, yhteisnäyttelyt ja niiden suunnitteleminen pitävät yhteisössä sopivasti kiinni. Sini-Merille yhteisöllinen tekeminen ja keskustelut taiteen tekemisestä ovat erityisen merkityksellisiä tässä ajassa, kun epävarmuustekijöitä on paljon ja itsensä elättäminen taiteella on vaikeaa. Syksyn Konstrundanissa on mukana Taiteen talosta Sini-Merin lisäksi kolme taiteilijaa: Kristina Isaksson, Sanna Leinonen ja Jaana Valtari.
- Työskentelyyni kuuluu paljon teosten äärellä istuskelua ja päämäärätöntä oleilua. Vuoropuhelu on ajoittain hyvin hidasta ja maalaus saattaa odottaa viikkoja seinällä, ennen kuin saan selkoa, mihin suuntaan maalaus haluaa mennä.
Sini-Meri kokee taiteilijuuden synnynnäisenä tahtona luoda jotakin uutta; kykynä nähdä maailma monipuolisemmin ja laajemmin kuin faktojen kautta. Hän kertoo, että taiteilijuus tekee hänestä kokonaisen ja maalaaminen vie flow-tilaan. Matka taiteilijaksi ei kuitenkaan ollut aivan suoraviivainen. Ennen opintojaan Turun taideakatemiassa Sini-Meri opiskeli taidehistoriaa ja kotimaista kirjallisuutta. Molemmat kulkevat mukana taiteen tekemisessä edelleen.
Sini-Merillä on useita taiteilijaesikuvia, joista hän nostaa esiin erityisesti Frida Kahlon ja Kaspar David Friedrichin. Kahlo oli hänen ensimmäisiä idoleitaan kuvataiteessa ja etenkin uransa alkuvaiheessa Sini-Meri teki omakuvia Kahlon innoittamana. Friedrichin vaikutus näkyy Sini-Merin maalauksissa puolestaan sumun käyttämisenä ja vuoriaiheen maalaamisena. Hän on myös lainannut joitain kuvasommitteluun liittyviä ratkaisuja Friedrichiltä. Kuten esikuvansa, niin myös Sini-Meri käsittelee teoksissaan eksistentiaalisia kysymyksiä.
- Taiteilijuuteen kuuluu herkkyys nähdä, kuulla ja kokea asioita voimakkaasti tai pitkävaikutteisesti pohtien.
Sini-Meri kertoo maalaavansa usein aiheita, joita on vaikea sanoittaa. Työskentely on intuitiivista ja vaatii läsnäolevaa istuskelua teosten ääressä, intensiivistä ja päämäärätöntä tuijottelua.
- Vuoropuhelu maalauksen kanssa on ajoittain hyvin hidasta ja se saattaa odottaa viikkoja seinällä, ennenkuin saan selkoa mihin suuntaan maalaus haluaa mennä. Joskus prosessi on nopea ja tiedän heti, että se on valmis. Työskentelen siis pitkälti maalaus edellä ja toimin sen tahdon mukaan.
Valmiit maalaukset keskustelevat taidehistorian kanssa. Esimerkkinä Sini-Meri mainitsee teoksensa Seikkailu, joka on saanut vaikutteita Otto Mäkilän maalauksista Outo maa (1939) ja He näkevät mitä me emme näe (1939).
- Minua kiehtoo näiden maalausten monitulkintaisuus ja kyky asettaa kysymyksiä, joille ei ole selkeitä vastauksia. Erityisesti teos He näkevät mitä me emme näe antaa minulle jatkuvasti uusia ajatuksia. Seikkailu-maalauksessani viittaukset näkyvät hieman samankaltaisena tilallisuuden kokemuksena ja aiheen monitulkintaisuutena.
Sini-Merillä on uraa taiteilijana yli 20 vuotta ja kuvataiteen lisäksi hän saa vaikutteita etenkin kaunokirjallisuudesta, elokuvista ja musiikista. Joskus hänen maalauksiinsa ilmestyy viittauksia juuri kuunneltuun musiikkiin tai luettuun runoon. Katsoessaan vanhempia teoksiaan Sini-Meri kokee hellyyttä ja hän palaa hetkiin, jolloin maalaus on syntynyt. Toisinaan hän huomaa teoksissa myös uusia tasoja. Ajatus teoksista asiakkaiden seinillä ilahduttaa häntä. Sini-Meri pyrkii maalaamaan sarjallisia kokonaisuuksia ja vaikka tematiikka muuttuu ajassa, niin nykyhetkessä syntyvässä maalauksessa voi olla vaikutteita 5–6 vuoden ajalta.
Haastatteluhetkellä, huhtikuussa 2026, Sini-Meri valmistelee kesäkuussa aukeavaa Merellisiä-näyttelyä, jonka teokset “tarkastelevat meren ekosysteemin tärkeyttä, painottavat luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja muistuttavat katsojia siitä, että nyt on aika toimia.” Hän kertoo, että juuri nyt puhuttelee teemat, joissa hän kuvaa ulkoista todellisuutta sisäisen maailman kuvaamisen sijasta. Maalaukset heijastavat huolta luontokadosta, monimuotoisuuden heikkenemisestä ja maiseman tulevaisuudesta.
Taiteilijuus elää ja muovautuu ajassa, mennyt kulkee mukana nykyisyydessä. Ei ole päätepistettä, vaan jatkumo, joka peilaa mennyttä ja kommentoi tulevaa.
Kuva: Linda Svarfvar